KUVAT Laura Oiva, Henni Purtonen, Toni Pakarinen

Copyright

2016 VTM16

 

Muutoksien seuraamista aitiopaikalta - tällaista on työ ammattiliitossa

November 22, 2017

Alpo Heikkinen toimii Talentiassa erityisasiantuntijana. Nimike ei ole kovin kuvaava työtehtäviä silmällä pitäen, ja hän naurahtaa kysymykselle tavallisen työpäivän kulusta. Sellaista ei kuulemma ole. Heikkinen vastaa Talentian jäsenistön työsuojelusta, työhyvinvoinnista, ammattietiikasta ja lastensuojeluun liittyvistä kysymyksistä. Työpäivät voivat rakentua muun muassa jäsenille vastaamisesta, ongelmatilanteisiin reagoimisesta, lainsäädännön muutosten tarkkailemisesta, ajankohtaisten kannanottojen antamisesta sekä verkostoitumisesta muiden asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.  

 

Talentian jäsenistöön kuuluvat niin sosiaalityöntekijät, kuntoutuksen ohjaajat, sosionomit, geronomit kuin lastentarhanopettajatkin, ja 25000-päinen jäsenmäärä onkin kasvussa. Talentia on tehtävärakenteeltaan monipuolinen organisaatio, ja valtiotieteilijä voi löytää työpaikkansa muun muassa viestinnän parista tai tehdä töitä erityisasiantuntijana ja alueasiamiehenä tai järjestöasiantuntijana eri tyyppisissä tehtävissä. Heikkinen on viihtynyt tehtävässään eikä ole suunnitellut työpaikan vaihtoa. Ala kehittyy jatkuvasti ja ammattitaidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja taitojen kehittämistä eri osaamisalueilla esimerkiksi lastensuojelussa tai työhyvinvoinnissa.

 

Palataan hieman ajassa taaksepäin, ja siihen miten Heikkinen päätyi nykyiseen työpaikkaansa. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1995, ja lisäksi hän suoritti valtiotieteiden lisensiaatin sosiaalityöstä Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikanaan matkailualalla työskennellyt ja sosiaalialalle vaihtanut Heikkinen toimi jo sosiaalityön opiskelun ohella ammattiyhdistyksen opiskelijaedustajana. Yhdistystoiminta vei Heikkisen mukanaan kuten niin monet muutkin järjestötoimijat, ja hän jatkoi myös valmistuttuaan vielä hetken ammattiyhdistystoiminnassa. Hakeutumisesta opiskeluaikoina järjestötoiminnan pariin oli hyötyä myös myöhemmin, kun Heikkinen hakeutui Talentialle työskenneltyään yli 20 vuotta sosiaalityön parissa. ”Täällä varmaan kaikilla on aiempaa kokemusta ammattiyhdistyksistä, niin kuin minullakin oli opiskeluaikoina”, Heikkinen kertoo.

 

 

Ongelmatilanteisiin puuttumisessa Heikkisen oma kokemus sosiaalityöstä korostuu. Hänellä on ensikäden tietoa siitä, millaisessa tilanteessa työntekijät esimerkiksi kunnissa ovat. Ammattiliitto onkin paikka, jossa vastataan hankaliin työkentän ongelmatilanteisiin. Talentiassa työskenteleminen on Heikkisen mielestä monipuolista.

 

“Työssä ollaan pääsääntöisesti tekemisissä muutosten kanssa, eivätkä ne aina ole mukavia”.

 

Muutoksilla Heikkinen tarkoittaa esimerkiksi alan työntekijöiden kelpoisuuksien rajaamista, sote-muutoksen tuomaa rakenteiden muuttumista tai palkkaan liittyvien asioiden käsittelyä. Työ on erittäin ajankohtaista, sillä käytössä on aina uusin tieto, jota esimerkiksi poliitikot voivat hyödyntää. Myöhemmässä vaiheessa Heikkisen uraa poliittisen päätöksenteon raadollisuus on myös yllättänyt. Kaikki ammattiliittojen työ ei aina näy ulkopuolelle: kaikesta käsiteltävästä ei yksinkertaisesti voida puhua.  Ammattiliittojen työ ole suinkaan vain etujen parantaminen tai niiden saaminen vaan myös etujen heikentämisen estäminen. Heikkisen mukaan tätä tehdään jo silloin, kun kukaan muu ei siitä tiedä ja se tuottaakin kuormaa työntekijöille. Toisaalta Heikkisen työssä aitiopaikalta pääsee myös seuraamaan positiivisten muutosten leviämistä.

 

Heikkisen työ vaatii paksua nahkaa, sillä rankkoja asioita esimerkiksi lastensuojeluasioissa tulee voida käsitellä jatkuvasti. Talentiassa arvostetaan tämän lisäksi pitkäjänteisyyttä sekä kokonaisuuksien hahmottamista. Juuri kokonaisuuksien hahmottaminen on myös Heikkisen mukaan valtiotieteilijän vahvuus; rakenteet, arvot, lainsäädäntö, poliittinen päätöksenteko, sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvokysymykset kytkeytyvät yhteiskunnan resursseihin.

 

Heikkinen muistuttaa, että opiskeluajan suunnitelmat tulevaisuuden työn sisällöistä eivät välttämättä olekaan työelämässä se omin osa-alue. Vaihtoehtoja sosiaalityön opiskelijalle on paljon, ja pelkästään sosiaali- ja terveysalan sisällä voi tehdä laajasti eri töitä aina viestinnästä tietotekniikkaan. Heikkinen myös muistuttaa, että sosiaalityöntekijät voivat hakea oman ammatillisen osaamisensa lisäksi muitakin valtiotieteilijöille sopivia tehtäviä. Hän haluaakin kannustaa opiskelijoita olemaan rohkeita, kokeilemaan erilaisia tehtäviä ja varoittaa juuttumasta yhteen paikkaan. “Pelkästään lainsäädäntö pohja on laaja, se sisältää huikean määrän eri sektoreita ja tehtäviä”, Heikkinen kertoo.

 

Heikkinen suosittelee miettimään suuria peruskysymyksiä, jos ei ole vielä varma tulevaisuudensuunnitelmistaan. Onko esimerkiksi kiinnostunut ihmisten auttamisesta tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta? Pohdinta on henkilökohtaista ja miettimistyön jokainen joutuu tekemään itse, joskin sitä varten voi saada konsultointia.

 

“Pääosassa [sosiaalityössä] on se, että siinä käsitellään ihmisten ongelmia. Kannattaa miettiä sopiiko paremmin esimerkiksi markkinointiin, ja joka aamu on vastassa hyväntuulisia asiakkaita, jotka valittaa korkeintaan siitä, että lakanat eivät ole tarpeeksi valkoiset tai hyvin silitetty”, sanoo Heikkinen.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Recent Posts

November 12, 2019

November 26, 2017

November 26, 2017

November 12, 2016

Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square